Jossain on valo joka ei sammu -elokuva näyttää Raumasta puolen, jota on vaikea sanallistaa
Maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlien ACID-sarjassa saanut Jossain on valo joka ei sammu -elokuva on raumalaislähtöisen Lauri-Matti Parppein käsikirjoittama ja ohjaama teos nuoruudesta ja Raumasta. Erkki Paasikiven säätiö on tukenut elokuvan tekemistä kulttuuriapurahalla.
Lauri-Matti Parppei on raumalaislähtöihen elokuvantekijä, muusikko ja yleistaiteilija. Maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlien ACID-sarjassa saanut Jossain on valo joka ei sammu -elokuva perustuu vahvasti Parppein omaan nuoruuteen Rauman seudulla. Suomen ensi-ilta on luvassa elokuvateattereissa syksyllä. Elokuvan on tuottanut Ilona Tolmunen.
Elokuvassa merkittävä teema on nuoren aikuisen elämän taitekohta, jossa hän pohtii elämäänsä suhteessa siihen, mitä on halunnut olla isona.
Elokuva kertoo 29-vuotiaasta Paulista, entisestä lapsinerosta ja muusikosta, joka hermoromahduksen jälkeen palaa asumaan vanhempiensa luokse kotikaupunkiinsa Raumalle.
Raumalla Pauli tapaa Iiriksen, itseoppineen muusikon. Iiris alkaa houkutella Paulia tekemään kanssaan musiikkia, jollaista kukaan ei ole koskaan vielä kuullut. Syntyy pilkahdus valoa.
Raumassa on jotain, joka on vaikea sanallistaa
Parppein mukaan elokuva ei maalaa Raumaa “matkailumainoskulmasta”. Sen sijaan hän haluaa näyttää, mikä Raumassa on hänelle erityistä.
“Minulle oli tärkeää näyttää niitä erittäinkin värikkäitä ihmisiä, joita Raumalla asustaa. Elokuvassa esiintyykin raumalaisia ihmisiä omina itseinään”, Parppei kertoo.
Raumalaisesta kulttuurista on vaikea puhua ilman, että Rauman murre, Rauman giäl, nousee esiin. Myös Jossain on valo joka ei sammu -elokuvassa kielellä on tärkeä rooli, ja elokuvan henkilöt puhuvat Rauman kieltä. Toinen elokuvan päänäyttelijöistä on Raumalta kotoisin ja toinenkin sai elokuvaa varten kielikylvyn. Parppei tunnistaa kielen tärkeäksi osaksi identiteettiään.
“Olen itse kohdannut Rauman kielen läpi todella isoja juttuja, surullisia ja hauskojakin asioita. Tämä näkyy myös elokuvassa – esimerkiksi yhdessä pitkässä kohtauksessa hahmot puhuvat raskaista asioista ja Rauman kieli on läsnä”, Parppei kertoo.
Ei-raumalainen Tolmunen taas kertoo kuvausten aikana huomanneensa, että raumalaiset ovat ylpeitä Raumasta ja pysyvät mielellään siellä, eivätkä haikaile muualle. Toisaalta raumalaiset ottivat avosylin vastaan työryhmäläiset, jotka olivat kotoisin muilta paikkakunnilta.
Parppei tunnistaa tämän vastaanottavuuden raumalaisissa.
“On myös jotain, mille en pysty täysin antamaan nimeä, mutta jota pyrin kuvaamaan elokuvassa. Se on tietty lempeys tai jokin tietty huumorin taso, joka on samaan aikaan tökeröä mutta ottaa samaan aikaan ihmiset mukaan”, Parppei kuvailee.
“Muille työryhmäläisille oli esimerkiksi pieni kulttuurishokki, kun tapasimme erään paikallisen yhteistyökumppanimme ja tämä kuvasi minua melko rajuin sanankääntein. Muut olivat järkyttyneitä puheen tyylistä ja huumorista, jota sain osakseni. Itse olin vain onnellinen, koska tuntui, että olen kotona”, Parppei naurahtaa.
Raumalaislähtöisten tahojen rahoitus on symbolisesti tärkeää
Erkki Paasikiven säätiön kulttuuriapuraha on osaltaan ollut mahdollistamassa elokuvan tekemistä. Myös Rauman kaupunki tuki elokuvaa. Kun elokuvaa kuvattiin Raumalla, myös rahaa palautui sinne, mikä osaltaan ylläpitää paikkakunnan elinvoimaa.
“On symbolisesti tärkeää, että raumalaislähtöiset tahot uskaltavat rahoittaa projekteja, jotka liittyvät paikalliseen kulttuuriin. Olen myös onnellinen, että Erkki Paasikiven säätiö tukee kulttuuria, koska tukea kaivataan tässä maailmanajassa. Pienikin siemen ja tuki voi olla annettua rahamäärää paljon suurempi sekä kulttuurisesti että ihmisten hyvinvoinnin kannalta”, Parppei kertoo.
“Erkki Paasikiven säätiö tuntui ymmärtävän hyvin elokuvan arvon. Raumalla ei ole kuvattu tätä ennen pitkää valtakunnalliseen levitykseen menevää fiktioelokuvaa. Tämä on siinäkin mielessä siis kulttuuriteko”, Tolmunen lisää.
Jossain on valo joka ei sammu -elokuva sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlien ACID-esityssarjassa. Suomessa ensi-illat järjestetään 12. syyskuuta Raumalla ja Helsingissä. Parppei ja Tolmunen toivovat, että ensi-iltoihin tulee paljon nuoria ja että elokuvan ympärille syntyy yhteisöllisyyttä esiin tuova kokemus.
“Toivon, että saisin innostettua nuoria ihmisiä elokuvalla ja omalla esimerkilläni. Varsinkin Rauman kaltaisilla pienillä paikkakunnilla aina, kun nuoriso innostuu tekemään jotain, erottuu pieni valonpilkahdus”, Parppei summaa.
